Saturday, August 30, 2008

Lomalla opittua ja tapahtunutta

Olin lomalla sukulaisten luona Kainuussa. Keskustellessani vanhempien sukulaisteni kanssa he kertoivat vanhojen aikojen kainuulaisista ja suomalaisista uskomuksista ja tavoista. Vaikka kävin pitkiä keskusteluja heidän kanssaan, sain tavoista ja uskomuksista suhteellisen vähän tietoa. Tähän on kaksi perussyytä ja yksi lisäsyy. Vaikka vanhimmat sukulaiseni ovat jo hyvin vanhoja, heidän lapsuudessaan vanhat uskomukset olivat jo häviämässä. Heidän isoisiensä aikana vanhat uskomukset ja tavat olivat vielä yleisiä. Toisaalta kainuulainen keskustelu etenkin vanhempien henkilöiden kanssa noudattaa kainuulaisen tarinankerronnan perinteitä. Asioista voi kyllä kysellä, mutta rajallisesti. Kysymysten täytyy sopeutua keskustelun tarinoihin ja kuhunkin kysymykseen vastataan tarinalla. Kullakin tarinalla ja tarinakokonaisuudella on oma sopivaksi ja luonnolliseksi katsottu pituus. Kustakin asiasta voi useimmiten kysyä enintään n. 2-3 kysymystä, joihin annetaan tarinavirtaan sopiva vastaus. Jos vastausten pituutta yrittää pyynnöillä pidentää tai kysyä liian monta kysymystä, se rikkoo luonnollisen tarinavirran, joka koetaan epäkohteliaana kuulustelemisena. Se johtaa keskustelun loppumiseen. Samasta aiheesta voi kyllä kysyä myöhemmin lisää jossain sopivassa tarinankerrontatilanteessa, mutta koska lomaikani Kainuussa oli rajoitettu, sellaisia tilanteita ei ollut paljon.

Lisäsyynä on se, että kaikenlaisiin esitettyihin uusiin ideoihin ja asioihin suhtaudutaan useimmiten lähtökohtaisesti kielteisesti tai enintään neutraalisti. Mm. tällä tavalla niiden tärkeyttä, hyvyyttä ja elinvoimaisuutta testataan. Niiden täytyy kestää pitkienkin aikojen taukoja heikentymättä. Minun täytyy siis ensi vuonna Kainuuseen mennessäni kysyä tärkeiksi katsomistani asioista samalla vakavuudella lisää kuin tänäkin vuonna. Uusien ideoiden omakohtaiseen käyttöön hyväksyminen tai muu positiivinen suhtautuminen vaatii myös perinpohjaisen tutkimisen ja hyväksi havaitsemisen.

Kerron seuraavassa kolme relevanteinta uskomusta ja oman tulkintani niistä. Tarkastellussani en pyri määrittelemään uskomusten paikkansapitävyyttä mitenkään, vaan sitä millä tavoin ne hyödyttävät niihin uskovien yhteisöä. Ne uskomukset, jotka hyödyttävät yhteisöä ovat tieteellisen määritelmän mukaan praktista tietoa.

* Juuso nimiselle nuorelle miehelle luvattiin antaa lehmä hänen lähtiessään kylästä. Kun lähdön aika vuosia myöhemmin tuli, hänelle ei jostain syystä annettu lehmää. Sen jälkeen karhut alkoivat yhtäkkiä tappaa joka vuosi kaksi tai kolme lehmää. Tätä jatkui monta vuotta, kunnes eräs vanhempi viisas henkilö määritteli lehmien tappamisen johtuvan siitä, että Juusolle annettua lupausta ei ollut pidetty. Juusolle annettiin lehmä ja lehmien tappamiset loppuivat siihen (Tapahtumat pitävät paikkansa; syy-seuraus suhteen tapahtumien välillä jätän määrittelemättä).

- Uskomus siitä, että lupausten pettäminen yhteisössä johtaa vakaviin, rikottua lupausta suurempiin, jatkuviin ja mahdollisesti jopa pysyviin vaikeuksiin edistää rehellisyyttä ja lupausten pitämistä. Nämä edistävät yhteisön jäsenten välistä luottamusta, kaupankäyntiä, sopimusten tekoa, erilaisten etujen yhteensovittamista jne.

* Mikko niminen sukulaiseni oli nuorena poikana isoisänsä mukana laittamassa linnuille ansoja. Mustikat olivat kypsiä ja Mikolla teki mieli marjoja, mutta isoisä kielsi häntä ottamasta niitä. Tämä johtuu siitä, että hiiret syövät sekä marjoja, että ansoihin kuolleita lintuja. Uskomuksen mukaan marjojen syöminen ansanvientimatkalla saa hiiret syömään ansoissa olevia lintuja, riippumatta marjojen tai niiden syönnin määrästä. Koska oli erittäin hyvä marjavuosi, niin polun varret olivat notkollaan mustikoita. Mikko päätti paluumatkalla poimia huomaamatta jonkin verran mustikoita suuhunsa. Saman tien kun Mikko oli saanut marjoja käteensä, isoisä oli jo kääntymättä vaistonnut mitä on tapahtumassa ja sanoi: "Et sitten malttanut olla poimimatta marjoja". Isoisän epäsuora käsky oli laki, joten Mikon oli heitettävä marjat metsään.

- Tämän ja vastaavien uskomusten pyrkimyksenä on ylläpitää tasapainoa luonnon eläinten, kasvien ja ihmisyhteisön välillä. Pienimmät ja mitättömimmät eläimetkin, kuten hiiret otetaan huomioon. Ihminen saa luonnosta maksimaalisen määrän, eli oman osuutensa, vain pitämällä huolellisesti yllä luonnon tasapainoa. Kaiken ottaminen, mitä irti saa, johtaa nopeasti oman osan pienemiseen/ minimoitumiseen. Tämä uskomus johtaa luonnon kunnioittamiseen, sen huomioon ottamiseen, hoitamiseen ja kohtuulliseen käyttämiseen. Tällä on tärkeä merkitys luonnon tuoton kestävässä tasaisena pitämisessä.

Samaa kohtuullisuutta on monin tavoin noudatettu myös ihmisyhteisöjen välillä ja sisällä. Tämä lisää yhteistyötä ja luottamusta ihmisten ja yhteisöjen välillä.

Tasapaino -uskomuksilla on eräs vaarallinen sivuvaikutus. Kainuulaiset pitivät näillä uskomuksilla yllä tasapainoa, eivät tasa-arvoa. Esim. hiiret eivät ole tasa-arvoisia ihmisten kanssa, vaikka niidenkin kanssa pyrittiin tasapainoon. Tasapaino ja tasa-arvo ovat radikaalisti eri asioita. Kuitenkin kommunistiagitaattorit pystyivät uskottelemaan kainuulaisille korven asujille, että kommunistinen tulkinta tasa-arvosta, sekä kainuulaisten tasapainopyrkimys ja kohtuullisuus ovat samoja asioita. Lisäksi kapitalistinen yritystoiminta, jossa luonnosta otetaan usein kaikki irti mitä saadaan, oli helppo esittää tasapainon ja kohtuullisuuden vastaisina. Tämä johti osaltaan kainuulaisten alttiudelle kommunismiin ja monien ns. korpikommunistien syntymiseen.

* Kainuussa oli ollut muutamia huonoja satovuosia peräkkäin ja kaikilla oli ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia niiden takia. Vähän yli kymmenen kilometrin päässä olevasta kylästä tuli mies pyytämään säkillisen ruista siemenviljaksi. Mikon isoisä suostui, mutta kun he lähtivät tuvasta ulos, kävi ilmi, että miehellä ei ollut mukanaan mitään mihin viljan voisi laittaa; ei säkkiä, ei astiaa, ei reppua tms. Mikon isoisän olisi pitänyt antaa hänelle esim. säkki viljaa varten. Tämän todettuaan Mikon isoisä kieltäytyi jyrkästi antamasta viljaa, koska säkin antaminen viljan lisäksi olisi tuonut huonoa onnea ja onnettomuuksia. Miehen täytyi lähteä kysymään viljaa muualta.

- Tällä uskomuksella pidetään yllä vastavuoroisuutta ja estetään hyväksikäyttöä. Mies saattaa menettää satonsa, vaikka tekisi kaikkensa sen puolesta, mutta hän voi aina tehdä itselleen tuohesta, puusta tai jostain muusta materiaalista vilja-astian, tai käyttää jotain vanhaa astiaa. Täten jos mies tulee pyytämään apua vilja-astian kanssa, hän on selvästi todennäköisemmin rehellisesti pyytämässä apua vaikeassa tilanteessa ja tekee omalta osaltaan kaiken minkä hän pystyy, jotta auttamisen tarve minimoidaan. Auttamisen tarpeen minimoiminen on itsekin vaikeassa tilanteessa olevan Mikon isoisän perheen huomioon ottamista ja vastavuoroista auttamista. Jos mies tulee ilman astiaa ja pyytää sitä viljan lisäksi, se viittaa todennäköiseen epärehellisyyteen ja varmuudella pieneen hyväksikäyttöyritykseen.

Asiasta toiseen.

Mikon työura alkoi siten, että kun hän oli kymmenvuotias, eräänä aamuna hänelle annettiin ruokapöydässä tyhjä lautanen ja muille annettiin normaalisti ruokaa. Hänelle sanottiin: "Lautasesi täyttyy seuraavan kerran sitten, kun olet aloittanut työnteon. Mikko ajatteli mielessään: "Voiko tämä olla tottakaan", mutta totta se oli. Siitä päivästä lähtien hän on teki armottoman kovaa työtä. Siihen aikaan elämä oli Kainuun syrjäkylillä niin kovaa, että tämä työnteon aloittamismetodi oli itseasiassa juuri sopiva.

Sukuni miesten kyvystä tehdä paljon työtä ja heidän kekseliäisyydestään on ollut ainakin kaksi hyötyä. He ovat pystyneet tuottamaan enemmän ruokaa kuin muut lähialueiden suvut ja valmistamaan hyvälaatuisesti kaiken tarvitsemansa. Tämä on ollut aikanaan sama kuin raha nykyään. He ovat saaneet itselleen hyviä vaimoja ja mm. selvinneet nälänhädistä ilman kuolonuhreja niin kauas historiaan kuin tiedetään. Kaikki vanhemmat sukulaiset kertovat, että sukuni kotitaloissa on lähes aina syöty hyvää ruokaa riittävästi.

Jos joskus käytte Tali-Ihantalan taistelupaikoilla Karjalassa, siellä olevaan kivipaateen on kiinnitetty taistelujen muistolaatta. Kivipaaden alaosassa olevassa kolossa Mikolla oli jonkin aikaa pikakivääriasema. Sen toiselle puolelle oli tarkoitus kaivaa hänen kaverilleen toinen asema, mutta hänet siirrettiin lopulta kauemmaksi. Tiukin tilanne sillä paadella oli se, kun venäläisen tarkka-ampujan luoti surahti Mikon ohimoa viistäen ohi. Hän tiesi, että jos hän pysyy paikallaan, seuraava luoti tulee samantien otsaan. Niinpä hän heittäytyi sivulle pois tähtäyslinjalta, näki venäläisen ampujan ja tulitti hänet hengiltä.

Mikon mukaan suomalainen pikakivääri oli muutamilta osin huonompi kuin venäläinen. Siinä oli lipas kiväärin alapuolella, joka aiheutti sen, että pään tähtäyspaikka oli liian ylhäällä, ellei ollut aikaa kaivaa lippaalle kuoppaa. Venäläisessä pikakiväärissä oli pyöreä lipas kiväärin päällä, ns. rieska, joka ei nostanut pään tähtäyskorkeutta. Rieskaan mahtui myös selvästi enemmän luoteja kuin suomalaisen pikakiväärin lippaaseen. Suomalaisen pikakiväärin tulinopeus oli n. 200 laukausta minuutissa, venäläisen pikakiväärin tulinopeus oli n. 400 laukausta minuutissa.

Vielä nykyäänkin Mikko käy väkivaltaisia taisteluja öisin, jotka ovat heijastumia hänen sotakokemuksistaan. Kun olin lomalla, hän näki yhtenä yönä unta, jossa väkivaltainen henkilö tulee yhtäkkiä tuvan ovesta ja yrittää tappaa Mikon perheen rautatangolla hakkaamalla. Mikko oli alkanut unessa lyömään häntä ja liikkeet muuttuivat todellisiksi. Hän löi nyrkkinsä seinään niin kovaa, että hänen peukalonsa kynsi meni hajalle. Mikko nousi ylös ja kääri sen maalarinteippiin eli hänen mukaansa laastariin. Hän myhäili tyytyväisenä aamulla: "Kyllä minä sen roiston tyrmäsin...."

Viime itsenäisyyspäivänä Mikko oli nähnyt unta, jossa hän oli em. Tali-Ihantalan taistelussa. Hän nousi ylös sängystä ja hyppäsi taaksepäin viistoon kuten korkeushyppääjä väistääkseen seuraavaa tarkka-ampujan luotia. Hän putosi suoraan koko kehon painolla takaraivo edellä lattiaan. Isku oli niin kova, että hän oli herätessään tunnustellut onko kallo vielä ehjä. Kyllä se oli, kovapäinen kun on. Hän kuvaili tapahtumaa sanoilla: "Se oli normaalia kovempi herätys".

************

Kainuussa järjestettiin ensimmäinen sukumme sukukokous, johon tuli yli 100 henkilöä kovasta sateesta huolimatta ja kaikki pysyivät sitkeästi mukana. Eniten kiinnitti huomiota kuinka helposti sukulaisten välille syntyy hyvä yhteys ja yhteishenki, myös niissä tapauksissa, joissa ei ole koskaan ennen tavannut kyseisiä henkilöitä tai on tavannut heidät niin kauan sitten ohimennen, että heitä tuskin muistaa. Tuntemattomat sukulaiset tuntuivat välittömästi kuin hyviltä ystäviltä, joita tapasi viimeksi eilen.

Pääpuheessa kerrattiin sukumme historiaa ja monenlaisia tapahtumia. Pikkuserkkuni lauloivat kuin enkelit ja söimme hyvin. Keskustelimme, vaihdoimme kuulumisia ja tutustuimme. Illemmalla järjestettiin diaesitys ja yhteislaulua, jossa minäkin lauloin sujuvasti nuotin vierestä. Mukavaa oli, ja suosittelen tätä kaikille suvuille.

Erikseen on mainittava, että monet naispuolisista serkuistani ja pikkuserkuistani ovat hyvin kauniita, älykkäitä ja mukavia. He herättävät kyllä huomiota Kainuussakin. Onnellisia ovat ne miehet, jotka ovat saaneet tai saavat heidät vaimoikseen.

Kainuun sukuni ensimmäinen tunnettu esi-isä tuli Kainuuseen alunperin Karjalasta Viipurin itäpuolelta. Olen siis suurimmalta osin karjalaista sukujuurta, koska toisen vanhemman puoleinen sukuni on myös Karjalasta.

*************

Koska pyrin selvittämään sukuni ja kainuulaisten yhteisöjen toimintaa, kysyin myös kuinka yleisiä lähisukulaisavioliitot ovat olleet heidän tietojensa mukaan. Lähisukulaisavioliitoksi lasketaan ensimmäisten serkkujen ja jossain määrin toisten serkkujen avioliitot, sekä näitä läheisempien sukulaisten liitot. Kolmansien serkkujen avioliittoa ei voi enää käytännössä pitää lähisukulaisavioliittona, vaikka he melko läheisiä sukulaisia ovatkin. (Ei, en ole menossa naimisiin serkkujeni kanssa :). Omassa suvussani on yksi ainoa tunnettu tapaus, jossa ensimmäiset serkut ovat menneet naimisiin. Heidän avioliitostaan syntyi yksi miespuolinen lapsi, joka, vaikka täyttääkin normaaliuden vaatimukset, vaikuttaa suvun keskiarvoon verrattuna huono-ihoiselta (Normaalia heikompi puolustusjärjestelmä?), on vähemmän älykäs, pienileukainen, melko huonoryhtinen ja liikkeiltään kömpelö. Vaikka perinnöllisen taudin riski on jo serkuilla suhteellisen pieni, on mahdollista, että hänellä jokin lievä resessiivinen haittageeni on tullut homozygoottiseksi.

Toisaalta n. neljänkymmenen kilometrin päässä sukuni kylästä on kylä ja sen lähialueet, jossa lähes kaikki menevät jatkuvasti naimisiin ensimmäisten serkkujensa kanssa. Tätä on jatkunut pitkään, mutta kukaan ei tiedä kuinka pitkään. Siellä lähisukulaisavioliitoista ei aiheudu mitään haittaa. On mahdollista, että he ovat jatkaneet lähisukulaisavioliittoja niin pitkään, että resessiiviset haittageenit ovat karsiutuneet suurelta osin pois, jolloin perinnöllisten tautien riski ei eroa muusta väestöstä.

Sain tietoa myös Stalinin vainoissa kuolleista sukulaisistani, Aleksista ja Henristä. Kommunistiagitaattorit houkuttelivat heidät valheillaan lähtemään Neuvostoliittoon.

Aleksi murhattiin niskaan ampumalla suomalaisten joukkoteloituksessa Hiilisuo nimisessä paikassa n. kahdenkymmenen kilometrin päässä Petroskoista.

Henri toimi Neuvostoliitossa olonsa alkuaikoina muusikkona erään suuren tehtaan orkesterissa Baikal-järven lähistöllä. Hän lähetti suomalaisten tilanteen huonontuessa kirjeen Kainuuseen. Siinä hän pyysi sukulaisia lähettämään hänelle vaatteita ja ruokaa. Tilanteen on täytynyt olla todella huono, kun hän teki tällaista. Hänen kirjeensä viimeinen lause kuului: "Tiedän, että te ette voi paljosta antaa, mutta hukkuva tarttuu oljenkorteenkiin." Tällä ja muilla Neuvostoliiton todellisuutta rehellisesti kuvanneilla lauseilla hän allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Neuvostoliiton salainen poliisi avasi ja luki kaiken uloslähtevän postin.

Jumala siunatkoon Aleksia ja Henriä.

Friday, December 07, 2007

Sosialistin ja kommunistin kumoaminen; epätasa-arvon hyödyllisyys

Kumoan seuraavassa artikkelissa esiintyviä tasa-arvouskomuksia. Jos et ole vielä lukenut sitä, se on suositeltavaa:

http://valkea.blogspot.com/2007/08/sosialistin-ja-kommunistin-alkuper.html

Käytän termiä "epätasa-arvo" viittaamaan lähinnä ihmisten älyllisten ominaisuuksien luonnolliseen erilaisuuteen ja vaihteluun, sekä niistä seuraaviin erilaisiin kykyihin tuottaa yhteiskunnan tarvitsemia immateriaalisia ja materiaalisia resursseja. Käyttämäni virheellinen merkitys johtuu siitä, että tasa-arvon ja epätasa-arvon käsitteitä käytetään yhteiskunnallisessa keskustelussa jatkuvasti väärin. Kansalaisen arvoa ihmisenä ei mitata älykkyysosamäärän tai muun kyvykkyyden perusteella. Tasa-arvon ja epätasa-arvon käsitteiden älykkyyteen sotkemisen tarkoituksena on kiihottaa perusteettomasti vähemmän älykkäitä tuntemaan itsensä loukatuiksi, riistetyiksi ja syrjityiksi, johon manipuloijat ja propagandistit tarjoavat lääkkeeksi omia, useimmiten vasemmistolaisia puolueitaan.

Termiä huono käytän sen takia, että monet pelkäävät sitä. Se on huvittavaa, koska maailma on huonoutta täynnä. Jokainen ihminen on lukuisissa asioissa huono ja/tai huonompi kuin monet muut.

Älykkyydeltään vähäisimmän neljänneksen asemaa parantaa se, että heidän kykynsä otetaan huomioon yleisesti yhteiskunnan toiminnassa ja politiikassa. Älykkyyteen voi vaikuttaa ympäristötekijöillä jonkin verran, mutta syntymässä saadut perintötekijät määrittävät sen älykkyysmaksimin, jonka kukin henkilö voi saavuttaa. Vähäinen älykkyys asettaa luonnostaan ne rajoitukset koulutuksessa ja työnhaussa, jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnan toiminnalle, joten sitä ei tarvitse erikseen korostaa yhteiskunnan yksittäisissä toiminnoissa. Toisaalta pakotetun tasa-arvon ohjelmat, kuten koulutus- ja työpaikkakiintiöt heikentävät ja vaikeuttavat yhteiskunnan toimintaa.

Seuraavat asiainkohdat ovat osin päällekkäisiä.

Epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa kilpailualueet ovat parinvalinnassa erilaistuneet monipuolisesti ja jokaiselle löytyy sopiva reviiri. Tämä mahdollistaa huonommalle mahdollisuuksia menestyä parinvalinnassa itselleen sopivissa nicheissä. Huonompi voi olla menestyjä jossain lukemattomista lähiravintoloista, parempi voi olla menestyjä oman ammattialansa seminaaritapaamisissa. Huonompi voi olla menestyjä paikallisessa yhdistystoiminnassa, parempi voi olla menestyjä klassisen musiikin sponsorina, ja varainkerääjänä sen koulutuksen ja toiminnan tukemiseksi. Jne.

Epätasa-arvo luo huonolle lukemattomia mahdollisuuksia ansaita runsaasti rahaa ja menestyä sellaisilla aloilla, jotka sopivat hänelle, ja joiden vaatimukset ovat kuin mittatilaustyönä sopivia hänen kyvyilleen. Tällaisia voivat olla alat, jotka eivät ole muodikkaita ja joissa kilpailu ei useimmiten ole niin kovaa kuin muodikkaammilla aloilla, esim. metalliraudan kierrätys autoista sekalaiseen romuun, puisten tavarakuljetusalustojen valmistus tukku-, kauppa-, jne. liikkeille, maalauspalvelu mille tahansa pyöristä autoihin ja taloihin. Tai sitten kyseessä voi olla muuten huonon kyvyille sopiva ala, johon hän on erikoistunut. Hän voi pitää muodikasta kahvilaa, ajaa taksia, pitää kuntosalia jne., kunhan selviää niihin liittyvästä paperi- ja byrokratiatyöstä. Jne.

Epätasa-arvo mahdollistaa huonoille psykologisesti palkitsevan ja hyvän elämän. Itse hankittu elanto, tyytyväisyys hyvin tehdystä työstä, omilla kyvyillä ja rahoilla kasvatettu ja huollettu perhe on palkitsevaa, ja nostaa huonon omanarvontunnon korkealle. Toisaalta taas pakotetun tasa-arvon varainsiirtona saatu ansioton toimeentulo korostaa huonon kyvyttömyyttä ja arvottumuutta. Kukaan ei halua esim. parinvalinnassa esitellä häpeällistä sosiaaliavun tulonlähdettä potentiaalisille kumppaneille. Sosiaaliapu on aina lukuisia kertoja pienempi kuin mitä huono voi ansaita omalla työllään.

Pakotettu tasa-arvo lisää huonommuuden näkymistä. Pienetkin erot kyvyissä alkavat erottua silmiinpistävästi. Pakotetun tasa-arvon yhteiskunnassa suuren paremmuuden osoittaminen vaatii älykkäitä ja monimutkaisia menetelmiä, joka korostaa älykkäiden menestymistä. Kokonaisuutena pakotetun tasa-arvon yhteiskunta sisäsyntyisesti romahtaa, lahoaa tai kurjistuu aina, mutta älykkäät ovat silti suhteessa muihin poikkeuksellisen menestyviä.

Epätasa-arvo luo monipuolisia ympäristöjä, joihin huono voi piilottaa huonot puolensa, sekä näyttää itsestään haluamassaan sopivassa ympäristössä vain parhaat puolensa. Keinotekoisen tasa-arvon ympäristössä lähtökohtana on olettaa kaikkien olevan tasa-arvoisia. Tämän takia huono raahataan jatkuvasti itseään parempien kanssa samalle lähtöviivalle epäsopivilla aloilla, kunnes hänet on nujerrettu niin perusteellisesti, että mikään tasa-arvo ei enää pysty suojaamaan häntä. Verratkaa tätä tilanteeseen, jossa lihavan huonokuntoisen oletetaan lähtökohtaisesti olevan yhtä hyvä maratonjuoksussa kuin huippukuntoisten kestävyysurheilijoiden. Lihava raahataan vastoin tahtoaan kerta toisensa jälkeen kilpailuihin askeltamaan pari kilometriä hitaasti, kunnes hän lysähtää velttona hikisenä massana asfaltin pintaan.

Epätasa-arvo luo tasa-arvoa enemmän erilaisia ihmistyyppejä (sekä miehiä, että naisia) parinvalintaan, jotka kilpailevat usein omissa "sarjoissaan". Se antaa huonoille lisää mahdollisuuksia menestyä omissa nicheissään. Joku nainen suosii intellektuellia kirjailijatyyppiä, toinen taas urheilullista ruumiillisen työn tekijää. Joku suosii kotona perheen luona ja luonnossa viihtyvää erämiestä, toinen taas sosiaalista, mutta vähemmän perheen luona aikaa viettävää tapaamisten vakiovierasta. Jne.

Epä-tasa-arvo tuottaa yhteiskunnalle tehokkaimmin resursseja ja parhaimman laatuista teknologiaa. Tämä mahdollistaa huonolle edistyneen ja korkeatasoisen sairaanhoidon, paljon työtilaisuuksia, riittävästi sosiaali- ja työttömyysturvaa pahojen aikojen varalle, korkeatasoisen ilmaisen koulutuksen ja teknologista edistyneisyyttä, kuten modernin lentomatkustamisen.

Epätasa-arvo tuottaa kilpailullaan mielenkiintoisia ja monipuolisia ympäristöjä ja viihdykkeitä, joista kaikki löytävät itselleen viihtyisiä ja mukavia paikkoja, ja tekemistä. Vrt. esim. Neuvostoliitto ja länsimaat.

Huonot ja paremmat täydentävät toisiaan ja ovat toisilleen tarpeellisia. Yhteiskunnan toiminta ja kehittyminen on riippuvaista kaikista ammattiryhmistään. Autojenkuljettajat, insinöörit, myyjät, elintarviketyöntekijät, sairaanhoitajat, lääkärit jne. ovat kaikki välttämättömiä. Myös viihdetaiteilijat, kampaaja-parturit, turistien retkioppaat jne. ovat välttämättömiä nykyaikaisessa yhteiskunnassa.

Tasa-arvoa on toteutettu vaihtelevissa määrin länsimaissa ja raa'immillaan kommunistisissa maissa. Koska ihmiset ovat luonnostaan epätasa-arvoisia, tasa-arvon käytännön toteuttaminen vaatii pakottamista, epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Se taas aiheuttaa lisääntyvää katkeruutta, ristiriitoja, monenlaisia ongelmia ja jopa massamurhaamista.

Epätasa-arvo ei sulje pois tasa-arvoa lain edessä, oikeutta koulutukseen, varallisuuteen suhteutettua perusturvaa, sairaanhoitoa kaikille (köyhimmille niin halpaa, että pystyvät maksamaan sen tai kokonaan ilmaista) ja tulonjaon äärimuotojen hillitsemistä.

Huonojen useimmiten kategorinen ja automaattinen tasa-arvon vaatiminen kaikissa tilanteissa on osaltaan muuttamassa yhteiskunnallista tilannetta kaikkien, myös huonojen osalta huonompaan suuntaan.

Järkevä ja luonnollinen epätasa-arvo on huonon paras ystävä.

Friday, August 31, 2007

Sosialistin ja kommunistin alkuperä

Metsästäjä-keräilijät elivät aikanaan kyläyhteisöissä. Koska kyvyssä metsästää ja siten kyvyssä saada saalista oli eroja, yhteisön sisälle syntyi automaattisesti toimeentuloeroja. Parhaiden metsästäjien toimeentulo oli turvatumpaa ja runsaampaa kuin huonompien metsästäjien, mutta heidän kannatti antaa omaa osaansa hiukan pienempi osa saaliista huonommille metsästäjille, koska he olivat parhaiden metsästäjien sukulaisia tai laajennettua sukua, oman heimon jäseniä. Lisäksi yhteisön yhteistyön ja yhteenkuuluvuuden varmistaminen oli välttämätöntä heimon eloonjäämisen ja menestyksen kannalta. Metsästämisen sijaan huonommat metsästäjät saattoivat suorittaa muita tärkeitä tehtäviä, kuten tarvikkeiden valmistusta ja huoltoa, vartiointia, keräilyä jne.

Vaikka ajoittain oli runsauden aikoja, oli myös puutetta ja nälkää. Kun paremmat metsästäjät toivat saaliin, huonot yrittivät maksimoida oman osuutensa, jotta heidän selviytymisensä olisi mahdollisimman todennäköistä ja menestyminen mahdollisimman hyvä suhteessa muihin. Luonnollinen neuvottelumenetelmä on vaatia se maksimi, jonka voi saada kuulostamaan oikeudenmukaiselta ja perustellulta. Huonot eivät voi vaatia suurempaa osuutta kuin paremmat, koska he eivät työllään vaikuttaneet saaliin saamiseen tai heidän osuutensa siinä oli vähäisempi. Ei kannata vaatia vähemmän kuin muut saavat. Huono on jo huonompi kuin muut. Jos hän myöntää ja julistaa sen kaikille, hän huonontaa asemaansa muiden silmissä entisestään. Se huonontaisi ruuan saannin lisäksi parinvalintamahdollisuuksia ja asemaa valtahierarkiassa. Tasa-arvo on huonon korkein vaatimuksen mahdollisuus. Se voidaan perustella siten, että kun kaikki saavat saman verran, kukaan ei voi väittää saavansa vähemmän kuin muut ja siten jäävänsä jostain paitsi, jota muut saavat. Ihmiset mittaavat menestystään suhteessa muihin. Tasa-arvon vaatiminen osoittaa huonon taistelutahtoa ja itseluottamusta. Huono ei hyväksy osaansa, vaan pyrkii aktiivisesti parantamaan sitä. Ruuan saanti, parinvalintamahdollisuudet ja asema valtahierarkiassa paranevat.

Mitä lähempänä pakotettua tasa-arvoa ollaan, sitä varmemmin siitä kuvitellaan seuraavan ylimääräinen bonus. Normaalisti parinvalinnassa kaikkien naisten huomio keskittyy suhteettoman paljon pieneen parhaimpien ryhmään. Vaikka huono kuinka ponnistelee, tuskin kukaan nainen kiinnittää häneen huomiota. Jos tasa-arvo on voimassa, parhaimmat on estetty huonoimpien tasolle. Tämä jo itsessään takaa huonolle enemmän naisten huomiota, mutta huono jättää mielessään itselleen mahdollisuuden epätasa-arvoon. Muiden ollessa pakotetun tasa-arvon alaisina, huonon pienikin muista erottuva ponnistus nostaa hänet tasa-arvon yläpuolelle, ja kiinnittää siten suhteettoman paljon naisten huomiota. Pakotettu tasa-arvo antaa huonolle parhaimmillaan mahdollisuuden jopa näyttää parhaimmalta. Kun ketään ei jätetä muita huonommalle osalle, tämä lisää huonojen osuutta ryhmässä, ja näiden voi kuvitella parantavan heidän sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuden tunnettaan ryhmään. Totuus on päinvastainen, koska he saavat ansiotta ja ilmaiseksi saman kuin paremmat työllään ja tietävät sen. Tästä seuraa välinpitämättömyyttä saatuja resursseja, yhteisöä ja jopa asemaa kohtaan. Ei voi myöskään jättää huomiotta erittäin haitallista vaikutusta parhaimpiin ja siten yhteisöön. Pakotettu tasa-arvo johtaa aina lopulta yhteisön tuhoutumiseen tavalla tai toisella.

Kun sitten käytännön ruoanjaossa huonomman tasa-arvon toive tai vaatimus ja se mitä parhaimmat metsästäjät aluksi tarjoavat neuvottelevat keskenään, syntyy kompromissi, joka on jossain näiden kahden välimaastossa. Tästä syntyy oikeudenmukainen tasapaino, joka pitää yhteisön vahvana.

Tasa-arvon toive kiinnittyy siis ihmisten tärkeisiin tarpeisiin.

Ajoittain metsästäjäyhteisöissä nähtiin nälkää ja olot olivat muutenkin kovat. Huonot metsästäjät olivat enemmän nälissään kuin hyvät. Nälissään ihminen miettii jatkuvasti mistä ja miten saisi ruokaa ja pyrkii toteuttamaan suunnitelmansa. Kun ruokaa jostain hiukan saadaan ja vatsa on hetkeksi täynnä, käytännöllisen ruuan hankkimisen sijasta haaveillaan. Haaveillaan, ehkä teorisoidaankin paremmasta maailmasta, jossa ei olisi enää nälkää, eikä muitakaan vaikeita ongelmia. Ihmisen mielikuvitus on voimakas. Haaveilun kasaantuva ja kehittyvä vaikutus tekee ajan myötä haavekuvista yhä voimakkaampia, kunnes ne lopulta syrjäyttävät todellisuuden. Niistä tulee tärkeämpiä kuin todellisuus. Haavekuvat ovat kauniita ja tärkeisiin tarpeisiin vetoavia, joten taitavasti muille kerrottuna niillä on kyky vedota myös niihin, jotka taipumustensa tai olosuhteidensa vuoksi haaveilevat vähemmän. Myöhempi vasemmistolainen irrationaalisuus voidaan osaltaan selittää samantyyppisiin mielikuvituksen luomiin haavekuviin takertumisena.

Tarkastelkaamme myöhempien aikojen sosialistin ja kommunistin syntyä. Esimerkimme tulee Kainuun maanviljelijä korpikommunisteista ja -sosialisteista. Elämä ja työ oli kovaa ja brutaalia. Vaikka maanviljelijä oli älykäs, kekseliäs ja armoton työntekijä, Kainuun korpi antoi silti useimmiten vain vaatimattoman elannon. Edellä mainitut sosialismin ja kommunismin perusedellytykset olivat siis olemassa, myös monille erinomaisille maanviljelijöille. Käytännön elämä antoi lisää syitä. Kun maanviljelijät menivät pikkukaupunkiin, he näkivät rikkaita henkilöitä, yksityisyrittäjiä, joiden työnä oli istua, puhua ja kirjoittaa työkseen. Maanviljelijät ihmettelivät miten joku, joka ei oikeastaan näytä tekevän työtä lainkaan, voi ansaita niin paljon. Ja maanviljelijöiden rahathan näyttivät virtaavan nimenomaan näille istujille, he elivät maanviljelijöiden työllä. Jos joku viittasi rikkaiden tietouteen ja älykkyyteen, maanviljelijä vastasi, että hänenhän täytyy tietää, osata, älytä ja keksiä valtava määrä asioita päivittäin. Tuntea luonto, maaperä ja sään merkit; osata jäljittää eläimiä ja metsästää; korjata ja huoltaa aseet; viljellä monenlaisia kasveja (maaperän muokkaus, istutus, lannoitus, kasvien vaatimukset ja ominaisuudet, toimintojen ajoitukset ajan ja olosuhteiden mukaan jne.); kasvattaa erilaisia eläimiä, ja auttaa niitä erilaisissa tilanteissa; tuntea kasveja ja eläimiä vaivaavat taudit, rikkakasvit ja muut ongelmat, sekä miten torjua niitä; valmistaa työkalut, maanviljelyslaitteet ja arkielämän tarvikkeet; rakentaa talot, liiterit, saunat, ladot, sillat, aidat, pienmyllyt ja navetat; korjata ja remontoida kaikkea rikkimennyttä ja kulunutta; löytää, tuntea ja poimia/hankkia sienet, marjat ja sopivat puulaadut; säilöä ruuat; tuntea kalavedet, osata tehdä kalastusvälineet ja kalastaa; tehdä metsätöitä ja istuttaa metsää; polttaa tervaa; tuntea rohto- ja lääkekasvit; hoitaa asiansa viranomaisten kanssa; valmistaa ja hankkia hyviä myytäviä tavaroita, ja myydä ne markkinoilla; jne. "Ei, ei,", sanoi maanviljelijä, "tiedosta ja älykkyydestä rikkaan menestys ei voi johtua, puhumattakaan työnteosta". Tästä seurasi se, että maanviljelijän silmissä rikkaan ansaitsemat rahat näyttivät epäilyttävästi epärehellisesti ja rikollisesti hankituilta. Koska maanviljelijä ei tiennyt miten suurempi liike-elämä toimii, hän ei tiennyt miten oletettu "epärehellisyys" ja "rikollisuus" toimii.

Tämän tarkoituksena ei ole kiistää viime vuosisadan alun liike-elämässä esiintyneitä rikollisia tapauksia. Kuitenkin liike-elämä yleensä, esim. tavalliset kauppaketjujen pitäjät Kainuussa olivat yhtä rehellisiä kuin maanviljelijätkin. Oli pakkokin olla, koska kainuulaiset eivät anna vääryyksiä anteeksi. Koskaan.

Toisaalta Kainuun maanviljelijät eivät useimmiten olleet ihan niin köyhiä kuin he ajattelivat olevansa. Tämä johtui siitä, että suurin osa heidän valtavasta työpanoksestaan ei osallistanut rahatalouteen ja siten ei tuottanut heille rahaa. Silti he tuottivat kaiken tarvittavan suurille, usein yli kymmenlapsisille perheille.

Maanviljelijä näki myös valtion ympärillään. Valtio oli mahtavin kaikista rikkaista. Pienelle maanviljelijälle valtion rikkaus ja valta näyttivät ehtymättömiltä. Valtio oli suurin metsän omistaja, ja sen metsät ympäröivät häntä joka puolelta. Valtiolla oli varaa toteuttaa kalleimmat ja suurimmat rakennusprojektit. Valtion sana oli laki ja rikkaankin täytyi noudattaa valtion lakia ja määräyksiä. Valtio rankaisi ja palkitsi. Valtio verotti ja sääteli. Maanviljelijä tiesi, että kansa muodostaa valtion, ja kansalaiset ovat sen jäseniä. Pohdiskellessaan valtiota maanviljelijä tuli siihen tulokseen, että jos valtion varat ja omaisuus jaettaisiin tasaisesti kaikkien kesken, kaikki olisivat rikkaita ja menestyviä.

Nämä ajatukset eivät olleet vielä kommunismia tai sosialismia. Maanviljelijä vastusti osaa liike-elämästä sen takia, että se näytti epärehelliseltä, laiskuudelta ja vääryydeltä, ei sen takia, että maanviljelijä vastustaisi yksityisyrittäjyyttä. Maanviljelijähän oli yksityisyrittäjä mitä suurimmassa määrin. Valtion omaisuuden jakamisesta haaveileminen oli haaveilua rikastumisesta ja valtion omaisuuden käyttämisestä maanviljelijöiden yksityisyrittämisessä. Mutta nämä haaveilut ja mielikuvat loivat pohjaa tulevalle vasemmistolaisuudelle.

Seuraavaksi kuvaan astui vasemmistolainen agitaattori. Hän tunsi maanviljelijöiden elämän, ajattelutavat, ongelmat, tarpeet ja toiveet tarkasti. Hän käytti hyväkseen maanviljelijän tietämättömyyttä oman elämänsä ulkopuolisista asioista ja valehteli hänelle silmät ja suun täyteen. Hän kertoi kuinka maanviljelijää on käytetty hyväksi, rikkaat ovat varastaneet hänen vähäiset rahansa synkällä kieroudella, pahuudella. Kaikki mikä näytti ennen epäilyttävältä, näytti nyt saavan selityksen. Syy siihen miksi armottomasta työnteosta huolimatta maanviljelijä eli jatkuvasti lähes kädestä suuhun. Ja nyt oli paratiisi tarjolla, ihan lähellä, uusi yltäkylläisyyden ja rikkauden yhteiskunta, jossa rikkailta otetaan rikollisesti ryöstetty pois ja annetaan tavallisille kansalaisille. Valtion valtava omaisuus kuuluu uudessa paratiisiyhteiskunnassa kaikille. Maanviljelijän pää oli sekaisin ahneudesta, "oikeutetusta kostosta", "suurimpien haaveiden toteutumisesta", ihan pian, täällä, minulle ja kaikille muille tavallisille ihmisille.

Kommunisti tai sosialisti on syntynyt.

Saturday, May 05, 2007

Sananvapahtaja

Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen on tehnyt poliisille tutkintapyynnön blogikirjoittaja Mikko Ellilän kirjoituksesta "Yhteiskunta koostuu ihmisistä". Ellilän blogi löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://mikkoellila.thinkertothinker.com/

Tutkintapyynnön kohde löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=141

Edellä oleva kirjoitus, josta Puumalainen teki tutkintapyynnön, käsitteli lähinnä rotueroja ja niiden vaikutuksia. Sen sisältö esitettiin suorasukaisen karheasti ja siten, että se voidaan tulkita monella tavalla. Jos hänen kirjoituksensa rotuihin liittyviä osia luetaan pohdiskellen ja välttäen äärimmäisiä tulkintoja, niin niille löytyy paljon tieteellistä tukea, esim.:

http://psychology.uwo.ca/faculty/rushton_pubs.htm

http://www.udel.edu/educ/gottfredson/reprints/index.html

Huomioikaa seuraavassa virheellinen ja tulkinnanvarainen tilastointitapa, joka estää käytännössä valkoisten erottamisen useista muista etnisistä ryhmistä ja lisää siten valkoisten tekemäksi laskettua rikosmäärää aiheettomasti, vähentää suhteellisesti mustien tekemiksi laskettuja rikoksia ja hämärtää muiden etnisten ryhmien rikosmäärän:

http://www.amren.com/newstore/cart.php?page=color_of_crime

Tarkastelen tässä kirjoituksessa sitä, mikä todennäköisesti toimii Puumalaisen tilannekohtaisena motiivina tässä tapauksessa, sekä laajemmin samaa ilmiötä yhteiskunnassa. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä Puumalaisen toiminnan perusmotiiveja.

Suurin osa ihmisen evoluutiosta on tapahtunut oloissa, joissa mitään järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja poliisilaitosta ei ole ollut olemassa tai ne ovat olleet niin alkeellisia ja/tai heikkoja, ettei niillä ole juurikaan ollut merkitystä. Ihmiset ovat saaneet pääasiallisen turvan suvuiltaan ja heimoiltaan, sekä henkilökohtaisella puolustautumisellaan.

Jos satunnainen historiallinen henkilö on kävellyt yksin metsässä ja murhaaja on hyökännyt takaapäin hänen kimppuunsa ja tappanut hänet, hänen yhteisönsä on ollut vaikea selvittää kuka yksittäinen henkilö on tappanut hänet. Usein tällaiset tapaukset ovatkin jääneet ilman luotettavaa vastausta. Niitä on sitten korvattu arvailuilla ja epäilyillä, sekä esim. kohdistamalla syyllisyys siihen kilpailevaan tai vihamieliseen yhteisöön, josta hyökkäys on todennäköisesti tullut. Vanhoina aikoina murhat, tapot ja muu väkivalta ovat olleet suhteellisesti paljon yleisempiä kuin nykyisin, usein ilman seurauksia tekijälle. Ihmisten nykyistä vähäisempi sivistys ja toimeentulo, suurempi epävarmuus sekä brutaalimpi ympäristö ja kilpailu ovat luoneet edellytyksiä väkivallalle.

Yhteisön evolutiivisen menestyksen kannalta on tärkeää, että väkivalta ja sen käyttö ovat kontrolloituja. Koska yhteisöillä ei ole menneinä aikoina ollut riittäviä taitoja, kykyjä ja tietoja kontrolloimiseen, yksilöille on evolutiivisten paineiden seurauksena täytynyt kehittyä geneettisiä psykologisia mekanismeja, jotka vähentävät yhteisöjen kannalta haitallista ja hyödytöntä väkivaltaa ja toisaalta lisäävät hyödyllistä väkivaltaa.

Usein väkivalta syntyy seuraavan kanavan kautta; eturistiriita - sanallinen konflikti - väkivalta. Koska eturistiriidat ovat väistämättömiä ja sanallinen konflikti toimii väkivallan venttiilinä säädellen sitä, on luonnollista, että sanalliseen ilmaisuun on kohdistunut evolutiivinen paine. Tarkastelkaamme siis sitä.

Sanallisessa ilmaisussa ja sen määrässä kulkee hiukan epätarkka raja, jonka toisella puolella rauha säilyy ja jonka toisella puolella väkivalta tulee todennäköisemmäksi. Ihmisillä tämä raja vaihtelee melko suuresti. Jos pieni osa yhteisön ihmisistä ryhtyy vakavaan konfliktiin keskenään ja syntyy ruumiita, konflikti saattaa levitä koko yhteisöön tai yhteisöjen välille, kun suvut ja heimot ryhtyvät kosto- tai puolustustoimenpiteisiin. Jotta rauha saataisiin säilytettyä, ihmisten yleisen puheen on täytynyt vakiintua suurella enemmistöllä niin miedoksi, että väkivaltaan melko vähäisistäkin sanoista ryhtyvien väkivaltakynnys ei ylity. Väkivaltaan liian herkästi ryhtyvät, eli se pieni vähemmistö jolle mietokaan puhe ei riitä, on voitu esim. karkottaa tai teloittaa yhteisön toimesta.

Toisaalta jos todella tärkeä ratkaisematon eturistiriita syntyy esim. kahden yhteisön välille, puheen täytyy tarvittaessa nopeasti kyetä tuottamaan maksimaalinen määrä väkivaltaa, joko hyökkäyksellistä tai puolustuksellista, sekä valmistaa ihmiset siihen henkisesti etukäteen.

(Etninen kilpailu = Etnisen ryhmän käyttämät kaikki keinot, jotka tuovat ryhmälle etua suhteessa muihin ryhmiin)

Jokaisen kansan kansan suuren enemmistön puheen taso ja menetelmät määräytyvät mm. sen mukaan, kuinka paljon heidän arkipäiväisessä elämässään on etnistä kilpailua / etnisiä konflikteja. Myös sotien (osa etnistä kilpailua) määrä ja laatu vaikuttavat puheen tasoon, mutta hiukan eri tavalla kuin arkipäiväinen etninen kilpailu. Kovan etnisen kilpailun alueella etninen kilpailu on jokapäiväistä ja sitä on kaikkialla. Se on siis osa normaalia päivittäistä toimintaa. Siellä puhe oman ryhmän ulkopuolisista on kovaa, mutta useimmiten se salataan heiltä. Perinteisesti vähäisen etnisen kilpailun maassa kuten Suomessa arkipäiväinen etninen kilpailu on harvinaista tai olematonta. Meidän suuren enemmistön puheemme on vakiintunut paljon miedommalle tasolle kuin kovan etnisen kilpailun maissa.

Tarkastellaan tätä suomalaisten osalta mielikuvitusesimerkin avulla. Kaupungilla jokin kauppa on päästänyt mustan myyjän esittelemään ruokatuotteitaan leipähyllyjen viereen. Objektiivinen totuus olkoon seuraava: Hänen ruokansa maistuu pahalle. Ruoan hygienia on heikko ja siinä on siihen kuulumattomia palasia. Hän kirjoittaa huonosti valmistusohjelappuja. Hän puhuu huonosti, myös kotikieltään englantia. Hän ei ymmärrä kunnolla hänelle puhuttuja asioita, ei myöskään englanniksi. Hänen älykkyystasonsa on niin alhainen, että suomalaisten joukossa hänet luetaan kehitysvammaiseksi, mutta mustien parissa hänet luetaan vielä normaalien joukkoon. Koulutus ei pystyisi vaikuttamaan häneen juurikaan kehittävästi. Hän pukeutuu tyylikkäästi ja käyttää niin paljon hajusteita, että tuoksuu sinänsä hyvälle, mutta liian voimakkaasti. Hän hymyilee ja nauraa liian herkästi, niin että suomalaiset tuntevat olonsa vaivautuneeksi. Neljä suomalaista käy maistelemassa ruokaa hänen esittelypöydältään. He kaikki havaitsevat ja ymmärtävät edellä kuvatun objektiivisen totuuden. He kertovat myöhemmin kokemuksistaan tutuilleen:

Henkilö A: Juu, kävin tänään kaupassa maistelemassa eksoottista herkullista ruokaa oikein mukavan ja fiksun oloisen afrikkalaisen esittelypöydältä. Mitäköhän siinä oli, kai ainakin jamssia, kookosta, lihaa ja sipulia. Hän hymyili ja nauroi iloisesti koko ajan. Kunpa suomalaisetkin olisivat niin iloisia.

Henkilö B: Kävin tänään kaupassa maistelemassa erään afrikkalaisen ruokaa. No, ei se niin hyvää ja puhdasta ollut ja hänellä oli hiukan vaikeuksia puhua ja kirjoittaa. Hän ei oikein osannut vielä kulttuurimme tapoja. Mutta kyllä kunhan hän asuu täällä pidempään ja saa vähän lisää koulutusta, niin hänestä voi tulla vielä vaikka professori.

Henkilö C sanoo totuuden asiallisesti ja rauhallisesti juuri niinkuin se on.

Henkilö D: Kävin tänään kaupassa. Siellä oli joku saasta-apina tarjoamassa yököttävää p.skaa syötäväksi. Se ei pelkästään maistunut pahalle, vaan siinä oli paperin- ja kankaanpalasia seassa. Hyi s.atana. Mä syljin sen ruoan lautaselle ja sanoin suorat sanat. Se puhui niin sekavaa mongerrusta ettei siitä saanut mitään selvää. Pöytä sillä oli täynnä jotain päin p.rsettä kirjoitettuja lappuja. Jne.

Kommenttien tarkoituksena on kuvata puheen vaihtelun kirjoa laidasta laitaan. A valehtelee. B vääristelee tapahtumia lievemmäksi ja neutraloi kaiken negatiivisuuden valehtelemalla. C kertoo totuuden asiallisesti. D:n sanojen seassa on totuus karkeuksiin pakattuna.

(Seuraava pätee sitä enemmän, mitä enemmän kommunikointi tapahtuu tuntemattomien kesken ja mitä enemmän on kyse yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Vallitseva poliittisesti korrekti kulttuuri pahentaa tilannetta)

Suomalaisten keskuudessa yleisesti sallitun puheen raja kulkee A:sta vähän yli B:n. C tulkitaan useimmiten virheellisesti vihamieliseksi ja joskus väkivaltaiseksi tai sitä valmistelevaksi. D tulkitaan lähes aina vihamieliseksi, väkivaltaiseksi ja sitä valmistelevaksi. Suomalaiset suhtautuvat siis C:hen usein automaattisen torjuvasti, vastustaen ja jopa vihamielisesti. Hän on astunut perinteiselle suomalaiselle etnisesti homogeeniselle (vain suomalaisista koostuvalle) yhteisölle sopivien rajojen yli ja se herättää osittain geenien ohjaamana vaistomaista moraalista paheksuntaa ja tuomion. Tarkasti havainnoituna paheksuntaa ja tuomiota ei anneta sen takia, että mustasta on sanottu jotain negatiivista, vaan siksi, että henkilö C:n tulkitaan uhkaavan yhteisön rauhaa, yhtenäisyyttä ja järjestystä. Mutta ennen omalle yhteisölle hyödyllinen toiminta on muuttunut uudessa koventuvassa etnisen kilpailun tilanteessa suomalaista yhteisöä vahingoittavaksi. Kun vieraiden etnisten ryhmien määrä ja koko kasvavat maassamme, meidän enemmistömme puhe on vakiintunut liian miedolle tasolle pystyäksemme ajamaan omia tärkeitä etujamme, pärjäämään muille etnisille ryhmille väistämättä koventuvassa etnisessä kilpailussa ja lopulta edes selviytymään siinä. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi välttämättä kertoa muille etnisille ryhmille negatiivisiä ajatuksiamme heistä. Meidän on kuitenkin välttämätöntä pystyä puhumaan rehellisesti mm. muihin etnisiin ryhmiin liittyvistä negatiivisista ja meihin liittyvistä muita etnisiä ryhmiä paremmista asioista keskenämme. Enemmistö suomalaisista ei siihen pysty.

Puumalainen käyttää toiminnassaan hyväkseen monien ihmisten virheellistä reaktiota ja uskoo ehkä itsekin tekevänsä työtä yhteiskuntarauhan ja järjestyksen puolesta, vaikka hänellä on toki synkempiä pohjimmaisia motiiveja toiminnalleen.

Puumalainen hakee Ellilän kirjoituksen tutkintapyynnöllään oikeusistuimelta ennakkopäätöstä. Jos hän onnistuu siinä, raja tuomion langettamiselle säädetään niin alas, että normaali maahanmuutto- ja maahanmuuttajakritiikki tulee helposti rangaistavaksi. Suomalaisten tulevaisuus ja kohtalo päätetään tämänkaltaisilla päätöksillä. Hyvä lukija, vapahda sanasi ja tekosi puolustamaan ajatustemme virtaa.

Tuen osoitus eestiläisille

Myötätuntoni Eestin ja Venäjän välisessä kiistassa on eestiläisten puolella.

Tuesday, February 20, 2007

Ensimmäinen

Käsittelen tässä blogissa enimmäkseen yhteisöihin liittyviä aiheita blogin alkuosaa lukuunottamatta.